PALOTUNTURI - POSION HIDDEN GEM

 Heipparallaa! 

Tänään aattelin tulla kirjottelemaan parin viikon takaisesta  viikonloppureissustamme, joka tehtiin Posiolle. Alkuperäsenä kohteenamme oli Riisitunturi kauniine tykkylumipuineen ja yö siellä autiotuvassa, mutta suunnitelmat hieman muuttuivat kun tajuttiin että on perjantai ja Riisin autiotupa ilmeisesti usein täynnä porukkaa. 

Aloitinkin tapani mukaan juuri ennen lähtöä hullun googlaamisen, koska halusin nimenomaan päästä viettämään yötä talvella autiotuvassa, sekä päästä käymään Riisitunturilla, josta olen jo lähes koko Rovaniemi-elämäni unelmoinut. Haut ''Posio autiotupa'' tuottivat kuin tuottivatkin tulosta ja löysin autiotuvan Palotunturi nimiseltä tunturilta. Paikasta oli melko vähän tietoa, joten olin ensin vähän skeptinen, onko paikkaa ollenkaan olemassa :D. Parin blogipostauksen jälkeen uskoin kuitenkin lukemaani ja ehdotin paikkaa matkakumppanille. Näin siitä tulikin meidän pääkohde! 

Palotunturi on siis Posiolla sijaitseva tunturi, johon on Rovaniemeltä n. 1,5h ajomatka ja tunturilta on Posiolle noin 30min ajomatka. Lähettiin matkaan melko illalla, eli saavuttiin lähtöpisteeseen ihan pilkkopimeellä. Lähtöpisteeseen pääseminenki oli oma haasteensa pikku golfilla, tie sinne oli nimittäin aurattu viimeks varmaan pari päivää sitten ja vaan yks auto oli ajanu siitä ennen meitä :D. Uskallettiin ku uskallettiinki ajaa loppuun asti ja löydettiin parkkipaikka (joita oli tasan yks näin talviaikaan). Lähtöpiste on merkitty kyltillä, joka oli tällä hetkellä kaatunut, mutta onneks kuitenki nähtävissä. Reitti tuvalle oli myös merkitty puihin ja muutama muukin oli sen kävellyt niin ei pelottanu lähtee pimeeseen metsään tarpomaan umpimähkää, haha.

Sen lisäks että oli mun eka kerta autiotuvassa, oli myös mun ensimmäinen kerta lumikengillä. Saatiin kaverilta, joka oli lainannu ne kaverilta, joka oli lainannu ne ties mistä lumikengät lainaan ja onneks saatiin, sillä se tarpominen ois ollu lähes mahotonta ilman lumikenkiä :D. Myös kirkkaat otsalamput oli illalla must, sillä ne helpotti liikkumista niiin paljon. Nekin saatiin lainaan, mutta on kyllä hommattava oma hyvä otsalamppu tulevia samanlaisia reissuja varten! 

Lähtöpisteestä oli tuvalle n.2-3 kilometriä matkaa, joka tuntu illalla pimeessä ja uudessa paikassa kyllä tuplasti pidemmältä. Yli tunnin tarpomisen jälkeen meitä kuitenkin ootti maailman söpöin näky!! Lumen peittämä pikkuruinen tupa tunturin päällä näytti _ihan_ piparitalolta. Laitettiin heti piparitalo lämpiämään ja syötiin illallis (muu)makkarat ja kuumat kaakaot palkinnoksi lumikenkäilymatkasta. Tää oli mun ensimmäinen kerta autiotuvassa, ja vielä talvella, mutta kirjotan ite autiotupailusta piakkoin uuden postauksen, keskitytään tällä kertaa itse kohteeseen!

Ilta meni kamiinan vierellä melko lämpimissä tunnelmissa, samaa en voi sanoa aamuyöstä, kun mökkiin oli laskeutunut varmaan n. +5 C asteen kylmyys. Makuupussissa pysyi onneks lämpö ja saatiinkin nukuttua aika hyvin aamuun asti. Matkakumppani uhras ittensä ja nous lämmittämään mökin kamiinaa ennenku uskalsin ite tulla pois makuupussista, onneks tupa oli niin pikkunen että se lämpesi äkkiä ja pääs aamiaisenlaitto hommiin. 

Aamulla oli siistiä mennä ulos, kun ei oikein tienny mitä odottaa. Illalla oli nähnyt vaan sen mitä otsalampulla osoitti, eli huussin ja puuvajan, haha. Koko paikka oli täynnä ihania tykkylumipuita ja valkosta näky loputtomiin. Harmiksemme aurinko ei näyttäytyny tänä päivänä mutta oli ihana ihastella myös vaan sitä valkeutta ja lunta ja maisemia, jotka tunturilta avautui. Käppäiltiin lumikengillä lähimaastossa ja ihasteltiin paikkoja. Kävi myös piiikkunen kämmi kun lennätettiin dronea, nimittäin verkkoyhteys jotenkin pätkäs, ja drone vaan lähti täysiä ajamaan väärään suuntaan ??!!! Yritin kaikkeni saada sen takasin hallintaan, mutta eii puhettakaan. Koitettiin jonkin aikaa sitä sieltä hangesta etsiä, mutta se oli kun ois ettiny heinää neulasuovasta. Hyvästit sille dronelle siis, onneks ei ollu kallis kapistus :D. 

Lähettiin tarpomaan poispäin ennen pimeän tuloa, eikä nähty koko tän reissun aikana ketään muuta ihmistä. (Toinen tarina onkin Riisitunturi, josta lisää myöhemmin). Saatiin olla siis ihan luonnon rauhassa, ilman ketään muuta. Toki autiotuvissa on aina riskinsä, että paikalla on muitakin ja ei siinä mitään vikaa, mutta tässä autiotuvassa oli vaan 3nukkumapaikkaa joten ois voinu tulla nukkumatilasta tiukkaa :D. Illtapäivällä ajettiin Lapin Satu nimiseen jotelliin, jossa majotuttiin 70 eurolla, eli 35e /nenä sisältäen kunnon aamiaisen. Toinen vaihtoehto olisi ollu ajaa Riisitunturin autiotuvalle, mutta aateltiin, että se on lauantaina ihan yhtä täynnä porukkaa kuin perjantainakin, siks päädyttiin tähän vaihtoehtoon! Ja olihan se mukava myös päästä kuumaan suihkuun.. 

Autiotuvan vieraskirjasta kävi ilmi, että tämän kesän aikana tää paikka on yleistynyt hurjasti, ja melkein jokaselta päivältä oli kirjoitettu jotain vieraskirjaan, kun taas aiemmin kirjoituksia oli ehkä viikottain/kuukausittain. Meitä edellisenkin yön oli joku viettänyt tuvassa. Korona on selkeästi lisännyt kotimaanmatkailua, mikä on kyllä super siistiä että halutaan tutkia omia lähiseutuja tarkemmin! Jos siis haluat päästä kokemaan vielä melko tuntemattoman (ja kauniin) Paloturin, suuntaa ihmeessä sinne seuraavalla reissulla, sopii tosi hyvin myös päiväretkikohteeksi. Kiitos Posio!

Terkuin: SOFIAAHVEN